Uuden adapterin hankkiminen oli helppoa. Ei tarvinnut kuin marssia läheiseen elektroniikka liikkeeseen. Kotona huomasin kuitenkin että tietokoneeni tökkelit ovat kyseiselle adapterille liian paksut :( Eipä kuitenkaan mitään hätää, sillä minulla on runsaasti varaosia tällaista varten. Hankin aikoinaan ipodin hongkongista ja siihen adapterit thaimaasta. Thaimaalainen adapteri sopii loisteliaasti tietokoneeni ja ostamani adapterin väliin, joten nyt virtaa tulee taas koneeseen :D

Tämä päivä mennyt käynnistellessä taas normaalia elämää reissailun jälkeen: Nukkuen, pyykkiä pesten ja ruokavarantoja täydennellen. Huomenna on varmasti jo normipäivä. Yritin juuri latailla kuvia reissustamme koneelle, mutta nyt kamerani alkoi sitten temppuilemaan. Saan kuvat näkyville, mutta en voi kopioida niitä. Höh. Voi olla, että muistikortissa on jotain vikaa ja se pitäisi formatoida. Täytyy ehkä viedä kortti valokuvaamoon ja kysyä josko kuvat saisi sieltä ulos ennen kuin formatoin kortin. Onneksi reissussa oli muitakin kameroita, joten kuvia saanen jokatapauksessa jossain vaiheessa.

Kerronpa nyt jotain reissusta ilma kuvia. Hienoin paikka oli Uuden-Seelannin pohjoisin kärki Cape Reinga, jossa näkymät olivat tositosi hienot. Myös Ninety Mile Beach (oikeasti 60 mailia pitkä) näytti hienolta arktisista olosuhteista huolimatta (tosi kova tuuli, vesi sadetta ja korkeita aaltoja). Lisäksi kävimme hiekkalautailemassa valtavilla dyyneillä (laudassa ei ollut siteitä, joten seisaaltaan ei jyrkimpiä mäkiä pystynyt laskemaan, mutta pienempiä kumminkin; jyrkimmät tultiin mahallaan). Hieman isommat hiekkakasat kuin Yyterissä, voin kertoa. Uuden-Seelannin pikkukylät, joiden läpi usein ajetaan (tiet eivät kierrä kyliä vaan kulkevat niiden läpi) ovat tosi siistejä. Täällä olisi tosi hienoa viettää aikaa telttaillen, vaellellen jnejne. Todella paljon on tietysti myös extreme urheilujuttuja, mutta ne aina maksavat eikä kaikkea todellakaan ole varaa kokeilla.

Taas tuli tavattua tosi paljon backpackereita, saksalaisia jälleen kerran joka paikassa. Täällä tuntuu olevan eurooppalaisista aivan ylivoimaisesti eniten saksalaisia. En ole vielä löytänyt paikkaa, jossa niitä ei olisi ollut. Eipä haittaa minua sinänsä, on hauskaa kun ymmärtää niiden "salakieltä" aina silloin tällöin. Puhuinpa Simonin ja Tobin kanssa muutaman sanan saksaakin viikonloppuna (muuten tyydyin kuuntelemaan).

Kävimme Paihia-nimisessä kylässä speed-boat retkellä, joka oli ihan kiva, mutta ei yhtä hyvä kuin olisin toivonut. Vene meni kovaa, mutta liian tasaisesti. Näimme matkalla hylkeitä ja ajoimme yhden saaren läpi, mikä oli ihan hienoa. Kyseistä koloa kalliossa kutsutaan osuvasti nimellä Hole in the Rock. Paihia on todella turistoitunut pikkukylä, mutta siellä oli silti hauskaa. Kävimme pelaamassa kolmisen tuntia ilmaista tennistä lopputuloksena hävitin yhden pallon, josta maksoin euron ja löin pääni maahan kompastuttuani. Kaikesta huolimatta tenniksen pelaaminen pitkästä aikaa oli kivaa.

Tässä joitakin viikonlopun kokemuksia, toivottavasti kuviakin tulee jossain vaiheessa.