Tänään on hyvä mieli kirjoitella näin iltasella. Päivällä tapahtui kaikkea mukavaa. Kävin kaupungilla ostamassa itselleni fudissukat ja tpaidan. Paluumatkalla huomasin kotikadullani pelastusarmeijan kaupan ja menin huviksi sisään pyörimään. Löysin kaupasta 2 telkkari, molemmat maksoivat noin 15euroa ja ajattelin että eipä oo paljoa ja vois meidän soluun tuosta telkkarin nykästä syysiltojen ratoksi. Ostin toisen telkkarin (jossa oli sisäänrakennettu antenni, eli ei tarvinnu hankkia erikseen antennijohtoa). Menin kotiin ja testasin sitä, mutta kuva oli surkea (ei yllättänyt koska telkkari oli tosi vanha). Niinpä vein telkkarin takaisin kauppaan ja vaihdoin sen siihen toiseen telkkariin joka sieltä löytyi. Tällä kertaa otin kämppiksen mukaan ja David kävi ostamassa antennijohdon telkkuun sillä aikaa kun minä kävelin kotiin. Innolla testattiin telkkaria ja siinä oli 18 vuotiaaksi telkkariksi tosi hyvä kuva :). Ainoa ongelma oli, että power-nappula ei pysy itsekseen pohjassa. Tämä ongelma ei kuitenkaan kauan meitä häirinnyt, pienen pohdinnan jälkeen tungettiin nasta powernappulan reunasta sisään niin että se jäi jumiin ja telkkari pysyy päällä :). Telkkarin sammuttaminen päätettiin hoitaa aina ottamalla virtajohto poijes, niin ei tarvii nastaviritystä koskaan rikkoa :DD.

Tämä oli ensimmäinen iloinen asia. Nyt voidaan iltaisin katsella telkkari :). Toinen oli ensimmäiset futistreenit, jotka osoittautuivat tositosi raskaiksi. Juoksin ensin 25minuuttia melkein pelkkää ylämäkeä treenipaikalle, sitten treenien alkuun juostiin pelkästään noin 30 minuuttia, mikä oli tosi rankkaa. Lopputreenit oli sitten pallonkanssa syöttelyä ilmassa pitoa ja peliä, niin että treenit kesti kaikkineensa 2,5 tuntia :o. Loppupelissä oli jo aivan puhki eikä jalat kauheasti liikkuneet mihinkään, joten en ollut todellakaan parhaimmillani. Treenien hauskin hetki sattui kun harjoiteltiin 1-1 tilannetta parin kanssa. Vein heti kärkeen pariltani puikot eli puikkasin pallon sen jalkojen välistä ja näin tehtyäni valmentaja pysäytti treenit ja pisti sen punnertamaan.. hups.. Treenien jälkeen valkku tuli sanomaan mulle että haluaa laittaa mut keskikentän keskelle pelaamaan ensi maanantaina, jolloin on eka peli. (Katsotaan sitten kauanko saan pelata :)) Käypi mulle. Sanoipa valmentaja myös että en tehnyt yhtään virhettä treeneissä kahteen tuntiin, mikä hänen mielestään oli lupaavaa. Sanoin valmentajalle, että oon aika epäkunnossa ja jalkoja särkee, mutta tuun paremmaksi kunhan kunto kohoaa..

Mitäs muuta.. valmennus on tosi hyvänoloista ja asiallista. Itseasiassa huippua pikemminkin. Treenien alun juoksentelun hoiti jonkunnäköinen kuntovalmentaja, pääkoutsi veti itse pääharjoitukset ja lopussa joku tyttö hoiti loppuverryttelyn. En ole tuommoiseen paljon suomessa törmännyt tasollani. Pelaajat jengissä eivät suurimmaksi osaksi mitään litmasia ole, mutta tuntuvat olevan ihan kohtis kunnossa. Muutama taitava kaveri on kuitenkin joukossa. Mukavia kavereita tuntuvat olevan myöskin joten kiva mennä taas torstaina treenaamaan. Toivottavasti pääsen sängystä ylös huomenna, saattaa jalkoja kivistää aikalailla.