Paulin pyynnöstä kirjoitetaan nyt sitten siitä, miltä yliopistomaailma täällä vaikuttaa. Tänään minulla oli lukukauden ainoa suullinen esitys, tosin ryhmässä, joten minun ei tarvinnut kauhean kauan lavalla höpötellä. Joka tapauksessa olen onnellinen, että se on ohi.

Syy siihen miksi en ole kauheasti Uuden-Seelannin tiedeympäristöstä kirjoittanut on se, että se ei niin kauheasti poikkea Suomen vastaavasta ja siitä lukeminen on luultavasti aika tylsää. Kerronpa nyt jotain pääkohtia kuitenkin:

Opetuksen taso:

Olen ollut tyytyväinen opetuksen tasoon ja kurssien haastavuuteen täällä. Kurssit ovat olleet mielenkiintoisia ja professorit päteviä ainakin substanssipuolella (opetusmetodeissa ehkä hiomista). Kurssit on järjestetty luentoihin ja tutoriaaleihin. Kurssien arvostelu perustuu ainakin minulla hyvin pitkälle esseisiin ja kokeisiin. Ryhmätöitä täällä on vähemmän kuin mihin olen tottunut (tämä ei tosin välttämättä päde kaikkialla) ja samoin esseiden painoarvo on suurempi kuin Suomessa. Kuten Suomessakin osa professoreista hallitsee opetustekniikat paremmin ja toiset tukeutuvat pelkästään powerpointteihin. Positiivista on se, että suurin osa luennoitsijoista edes yrittää osallistaa opiskelijoita keskusteluun luennoilla (vaihtelevalla menestyksellä). Yllättävää on se kuinka paljon plagiarisoinnista vouhotetaan. Yliopistolla on jopa kallis tietokonejärjestelmä tämän ehkäisemiseksi ja tietyissä aineissa (yleensä business) pitääkin esseestä toimittaa tästä syystä sekä elektroninen että paperiversio. Lisäksi pitää allekirjoittaa paperi, jossa vakuuttaa ettei ole kopioinut.

Tutoriaalit eivät ole olleet niin hyödyllisiä kuin toivoisin. Niistä saisi paljon enemmän irti, jos luennoitsijat panostaisivat niihin nykyistä enemmän tai jollain keinoin sitouttaisivat opiskelijat osallistumaan. Usein tutoriaalit ovat vain luennon eri niminen jatke. Mistä pääsenkin luentojen pituuteen. Useimmat luennot ovat luento+tutoriaali yhdistelmiä, joissa on 2 tuntia luentoja ja 1 tutoriaalia perään. Kolme tuntia putkeen ei ole mitenkään kauhean fiksu tapa järjestää opetusta, sillä viimeisellä luennolla/tutoriaalissa ei yksinkertaisesti jaksa enää keskittyä kauhean hyvin. Etenkin jos luennoitsija käyttää perinteisiä powerpointteja täynnä tavaraa.

Opiskelijat ja opiskelijaelämä:

Suurin ero opiskelussa Suomeen on, että suurin osa opiskelijoista opiskelee ainoastaan bachelor-tutkinnon, joka kestää 3(-4) vuotta. Suomessakun melkein kaikki opiskelevat maisteriksi. Yliopistollani on massiivinen määrä ulkomaalaisia (aasialaisia) opiskelijoita, mutta kuitenkin hyvin vähän vaihto-opiskelijoita. Aasialaiset opiskelijat siis tulevat tänne opiskelemaan koko tutkinnon.

Opiskelijaelämä ainakin tällä kampuksella on yllättävän hiljaista. Opiskelijajärjestöjä on alle 5 eikä kiltoja tai muita ole laisinkaan. Yksi syy tähän on varmaan se, että kampus on melko nuori (ei tkk:n kaltaisia pitkiä perinteitä) ja suuri osa opiskelijoista asuu suhteellisen kaukana kampuksesta ja osa jopa vanhempien luona. Tilanne ei ole kuitenkaan aivan niin huono kuin aluksi näytti, sillä kun olen alkanut tutustua ihmisiin, niin tekemistäkin on alkanut alueelta löytyä enemmän.