Futsal-areenalla lienen täällä yksi parhaista pelaajista. Täysin toisin on kun siirrytään paikallisen rugbyn lievennetyn, kukkakeppi-ihmisille suunnatun version touch-rugbyn pariin. Oltiin tänään pelaamassa opiskelijakylän asukkien kanssa tätä paikallisten suosimaa peliä. Olin kentällä ehdottomasti huonoin pelaaja. Se ei ole tosin kovinkaan yllättävää, sillä kyseessä oli toinen pelini kyseisen lajin parissa.

Alan pikkuhiljaa ymmärtämään pelin sääntöjä ja oppimaan, ettei palloa saa syöttää kentällä eteenpäin. Puolustuspelissä tiedän jo aika hyvin mitä pitää tehdä, koska tässä suhteessa voin verrata peliä jalkapallon aluepuolustuksen ja miesvartioinnin malleihin. Hyökkäyspelissä olen kuitenkin aivan ulalla. Yritän lähinnä aiheuttaa mahdollisimman vähän vahinkoa omalle joukkueelleni ;) Ainoastaan pelaamalla sitä oppii ja jonkun pitää aina olla huonoin. Nämä lienevät ainoat oikeat tavat suhtautua lajiin.