Heippa vaan kaikille!

Hmm.. Mitas viimekertaisen jalkeen on tapahtunut. Ainakin se taytyy tahan heti alkuun sanoa, etta aikaero on painanut paljon enemman kuin mita alunperin ajattelin. Eilenkin nukuin iltapaivalla 3 tunnin paikkarit kun en millaan pysynyt hereilla. Onneksi unta riitti mainiosti kuitenkin myos yolle :)

Perjantai-aamuna lahdin siis etsimaan tietani bussilla koululle. Loysin mainiosti perille ja samalla pysakilla jai viela thaimaalainen poika, joka naytti minulle tien International Student Support Officeen. Toimistolta sain vahan infolapyskoja kateen ja sen jalkeen Millenium Villagen (paikka jossa asun) Property Manager tuli hakemaan minut tulevaan kotiini. Millenium Village on aivan koulun vieressa (5min kavellen) ja koostuu paritaloista. Huoneistoissa asuu n. 4 opiskelijaa ja yhteensa kylaan mahtuu 128 opiskelijaa.

Minulla on talla hetkella 2 kamppista, toinen japanista ja toinen uudesta-seelannista(tosin alunperin ilmeisesti etela-afrikasta), mutta olen tavannut toistaiseksi ainoastaan japanilaisen, joka vaikuttaa oikein mukavalta. Minulla on siis oma huone tassa melko kookkaassa huoneistossa. Huone ei tosin ole iso - se nakyy alla olevassa kuvassa lahes kokonaisuudessaan :) 

Huoneisto on todella sotkuinen ja ensimmainen asia mita kotiutuakseni tein oli siivous. Imuroin ja pyyhin polyt pois huoneestani. Onneksi en loytanyt muita suuria yllareita kuin muutamia hamahakkeja ja seitteja :) Ajattelinkin aloittaa pienimuotoisen, varovaisen siivousoperaation. Aina, kun teen ruokaa tai vastaavaa, puhdistan samalla jonkin pienen alueen asunnosta (esim. osan hellasta). Nain voin huomaamattomasti puhdistaa kamppaa tulematta leimatuksi siivoushulluksi :) Nerokasta eiko?

Oman kodin(lue: huoneen) sisustamisen aloitin ostamalla peiton, tyynyn ja lakanat. Tama paransi oloani huomattavasti. Internet yhteyden hankinnasta ei ole viela mitaan tietoa, toivon etta ensi viikolla tapaan jonkun joka osaisi asiassa auttaa. Nyt paasin koulun kirjaston tietokoneelle kirjoittelemaan japanilaisen kamppikseni tunnuksilla (omia kun ei viela ole). Asuntoni vuokra on muuten 270 euroa kuussa, mika ei mielestani ole kovin halpa. Sahko pitaa viela maksaa erikseen.

Uuden-Seelannin talvi ei ole tuntunut kauhean lampimalta. Auringon paistaessa kaikki on hyvin ja lampotilaa voisi verrata Suomen normaaliin n. 15-20 asteen kesan lampotilaan. Mutta vetta on ainakin tahan asti satanut joka paiva ja tuuli on ajoittain todella kovaa. Vesisade on kuuroluonteista ja vesisade ja auringonpaiste voivat vaihdella 5 min valein. Kylmin ei kuitenkaan ole ulkona, vaan sisalla, jossa ei voi samalla tavalla kavelylla lammittaa itseaan. Talojen seinat eivat juurikaan erista lampoa ja pattereita ei viitsi kayttaa, koska ne ovat huonoja, lampo haihtuisi suoraan ulos ja patterien kaytto nakyisi suoraan sahkolaskussa. Onneksi tilanne paranee kokoajan kevaan edetessa.

Ennen matkaa en ajatellut ollenkaan sita, etta taallahan on tietysti vasemman puoleinen liikenne (nain vanhana brittien siirtomaana). Tahan tottuminen kestaa varmasti aikansa. Olo tuntuu kieltamatta tyhmalta, kun tieta ylittaessa katsoo aina vaaraan suuntaan. Yritankin tolkuttaa itselleni: "Katso ensin oikealle ja sitten vasta vasemmalle." Paa kaantyy silti useimmiten vasemmalle. Kulkuyhteydet tuntuvat olevan melko huonot. Liikkuminen onnistuu lahinna busseilla (junalla kauemmaksi). Kouluni on 17km paassa Aucklandin keskustasta ja matka sinne kestaa bussilla jotain 45 min. Monilla opiskelijoilla (lahinna paikallisilla) onkin kaytossaan autot ja olen suunnitellut itsekin selvittavani mita sellaisen ostaminen kustantaisi. Autolla olisi kiva tehda roadtrippeja ympari Uutta-Seelantia.

Taalla on talla hetkella todella hiljaista, kun koulu ei ole viela alkanut ja ihmiset ovat talvilomalla. Tekemista ei kauheasti olekaan ollut. Toisaalta on ollut hyva saada tutustua alueeseen kaikessa rauhassa. Aikaa on kuitenkin jaanyt liikaa Suomen ja ystavien muisteluun, mika on aiheuttanut ikavan tuntemuksia. Mutta eikohan tilanne tasta parane, kun saadaan elama kayntiin :)

Niin, sitten viela paikallisesta aksentista. Se ei ole mikaan kauhean kummoinen, mutta toisinaan on vaikea saada selvaa mita ihmiset sanovat. Opin varmasti jatkuvasti kuuntelemaan kiwia paremmin. Nyt joutuu usein pyytamaan ihmisia toistamaan, kun ei tahdo saada selvaa. Ostin tanaan massiivisen New Zealand Herald sanomalehden viikonloppuversion, josta riittaa luettavaa vaikka koko viikonlopuksi. Tassa viela kuva yhdesta koulun rakennuksista. Kuten kuvasta nakyy koulun rakennukset ovat aika hienoja.

Jatkan tarinoita, kunhan niita kertyy lisaa ja paasen taas koneelle kirjoittelemaan.

ps. voitin tanaan japanilaisen kamppikseni 2-0 biliksessa :D pps. en ole nahnyt viela yhtaan lammasta :O