Noin tunti edellisen kirjoituksen jalkeen taivas yhtakkia aukeni ja Lake Taupon ylle ilmestyi valtava sininen ilmio, jota myos taivaaksi kutsutaan. Tama oli selkea merkki ylhaalta siita, etta ehka tassa sittenkin on syyta menna hyppelemaan. Soitimme lentokentalle laskuvarjohyppyfirmaan ja sielta sanottiin, etta nayttaisi silta, etta paastaan sittenkin hyppaamaan :O Aluksi iski valtava jannitys, koska olimme luopuneet jo siita ajatuksesta etta paasisimme hyppaamaan koneesta kangaspalasen varaan. Kumma kylla Kaisalta jannitys katosi kun hyppaaminen tuli lahemmas ja lahemmas.. kumma tytsy ;) Tajusimme pian, etta on siistia paasta sittenkin kokemaan hyppy; nyt jos ei koskaan :D

Ajoimme lentokentalle ja siella meille lyotiin melko nopeasti vermeet niskaan pienen alustusvideon kanssa. Mita lahemmas konetta paastiin, sita vahemman myos mina loppujen lopuksi rupesin jannittamaan.. Olimme paivan ensimmaiset hyppaajat ja meidan koneestakin Kaisa hyppasi toisena ja mina kolmantena :) (wuhuu! (Kaisa kaski laittaa)) Hyppymatka alkoi lupaavasti: kun lastasimme koneemme tapotayteen, siis tapotapotayteen (edes muurahainen ei olisi mahtunut ihmisten valiin) kone kaantyi yllattaen kiitoradan paasta takaisin hangariin. Joku tekninen vika ilmeisesti. Samalla koneella lahdettiin kuitenkin 10 minuutin paasta ja vihdoin paastiin ilmaan!

Hyppykorkeuteen matka kesti n. 15 minuuttia. Korkeus oli siis 12000 feettia, mita ikina metreissa. Tarpeeksi korkealla kumminkin ;) (Paitsi jalkeenpain ajateltuna ks. myohemmin). Kaytannossa homma meni siis niin, etta molempiin oli kytkettyna hyppyjatka, Kaisalla Mike aka Mojo ja minulla saksalainen Albert. Nama hyppyjatkat sitten tyonsivat meidat ulos koneesta kun aika oli, ulos mentiin tyylikkaasti frontflipilla, jonka jalkeen siirryttiin 45 sekunnin vapaapudotukseen (ensin roikuttiin hetki koneen ulkopuolella kiinni hyppyjatkassa, joka viela istui koneessa). Vapaapudotusvaihe oli mun mielesta hypyn hienoin ja Kaisasta toiseksi hienoin vaihe. Tosi nopeasti meni 45 sekunttia, mutta ainakin mina ehdin ihailla upeita maisemia ja poseerailla kameramiehella, joka toikkaroi lahimaastossa tai paremmin lahi-ilmassa tietysti. Kaisa puolestaan ei ehtinyt kummempia vapaapudotuksessa miettia, yritti ymmartaa, mita kameramies yritti viittiloida ja siina samalla sitten katsella maisemia. Vauhdin oikeastaan tajusi vasta kun hyppyjatka vetaisi naruista ja laskuvarjo aukesi (siita alkoikin Kaisan lempivaihe hypyssa). Varjon kanssa liideltiin sitten kaikessa rauhassa (tai no, valilla hyppyjatkat siivittivat meidat kieppeihin) alaspain kohti maankamaraa. Mielettomat maisemat ja mahtava fiilis leijailla Lake Taupon ylapuolella. Aikaa oli kuin ruhtinaalla ja mm. laskeutuminen opetettiin meille vasta tassa vaiheessa, ei juurikaan ennen hyppya.

Tulimme Kaisan kanssa tyylikkaasti alas jaloillemme (toki hyppyjatkat ensin ja me vasta hieman perassa, jottemme katkoisi kinttujamme ;)), kun muut ryhman jasenet tulivat alas persmakea (peffalleen on Kaisan mielesta tassa kohti oikea termi.. ;)) . Tyylikas laskeutuminen siis. Mahtava fiilis alhaalla tietysti, kuten myos ilmassa. Heti uudestaan! oli ensimmainen tuntemus.

Laskuvarjohypyn kokeilemista suosittelemme kaikille. Se oli mahtavaa eika laisinkaan pelottavaa, vaarallista tai mitaan semmoista. Suunnittelimme heti jo laskuvarjohyppykurssin suorittamista, mutta ei ainakaan nyt tietenkaan ole siihen aikaa kun Kaisa lahtee jo 4 paivan paasta kotia kohti. Kenties joskus... Jalkeenpain ajateltuna olisi voinut hypata korkeammalta, mutta hyva nainkin. Hyppy nimittain meni tosi nopeasti ja mita korkeampi sen parempi siis. :D Kotona voidaan nayttaa sitten DVD:lta mahtavat suorituksemme :DD.