Kuvittele loman jälkeinen normaali laiskotusolo ja kerro se kymmenellä. Siltä tuntuu, kun on ollut 9 päivää Fijillä. Ei oikein huvittaisi alkaa taas tekemään normaaleja kouluaskareita. Pian on kuitenkin pakko, sillä seuraavan kuukauden sisään minun on tehtävä 4 harkkatyötä. Eipä pitäisi ainakaan kulua paljon rahaa, mikä on hyvin tervetullut asia loman jälkeen.

Tänään kävin tapaamassa yhtä professoria ja kyselemässä seuraavan harkkatyön tehtävänannosta. Minun pitäisi kirjoittaa Uuden-Seelannin julkisen päätöksentekoprosessiin osallistuvien ryhmien vaikutuksesta siihen. Tehtävänannossa pyydetään käyttämään esimerkkejä eri ryhmien osallistumisesta prosessiin ja kävin kysymässä voinko keksiä esimerkit päästä, koska en juurikaan tiedä Uuden-Seelannin viimeaikaisista saatikka vanhoista tapahtumista ainakaan tuolla tasolla. Professori oli hyvin myötämielinen, joten kirjoittelen esimerkkejä sitten itse. Ajattelin käyttää esimerkkinä päätöksentekoprosessia koskien opintotuen korottamista (kertoa eri ryhmien vaikutuksesta opintotuen korottamiseen julkisen päätöksentekoprosessin eri vaiheissa).

Kohta pitäisi sitten alkaa jo suunnittelemaan seuraavaa lomaa. Lentoliput Ausseihin pitäisi varmaan varata melko pian, jotta saan ne mahdollisimman halvalla. En vain vielä oikein tiedä milloin olen menossa. Joskus marraskuun loppupuolella jokatapauksessa. Enää on 2 kuukautta Aucklandin kotia jäljellä. Viimeinen tentti on 13.11. ja tämän jälkeen alan pakkaamaan kimpsuja ja kampsuja ja sen jälkeen on tarkoitus reppureissailla ainakin seuraavat 2,5 kuukautta ensin Australiassa ja sitten Uudessa-Seelannissa. Ylimääräiset tavarat yritän sijoittaa jollekin kaverille täällä. Kesäloman jälkeen on sitten vuorossa muutto Wellingtoniin tai Palmerston Northiin jompaan kumpaan yliopistoni kahdesta muusta kampuksesta. Wellingtonin vaakakuppi alkaa olla painavampi, olen kuullut kaupungista niin paljon hyvää.

Eilen oli lämpimin päivä tänne saapumiseni jälkeen. Kun aurinko paistoi, tuntui siltä, että farkut olivat aivan liikaa! Ehkä se kesä sieltä pikkuhiljaa tulee. Tänään oli huippu 2 tunnin futsalsessarit noin 20 muun pelaajan kesken. Futsalia pelatessa kentällä ja sen laidalla on tosi mukava fiilis: kaikki kannustavat toisiaan, taputtavat hyville suorituksille ja nauravat hyväntahtoisesti huonoille. Parhaat aplodit sain kun vetäisin puolesta kentästä maalin yläkulmaan. Yllätyin itsekin :D Joskus on kiva tuntea olevansa paras jossain. (Tuntuu itsekehulta, mutta sallin sen, koska tämä on minun blogi ;))